BRIDEAR – Born Again

Vuonna 2012 perustettu metallibändi BRIDEAR on viime vuosina panostanut kansainvälisille markkinoille. Vuodesta 2021 brittiläisen Psychomanteum Recordsin (ent. Setsuzoku Records) artisteihin lukeutunut yhtye oli muun muassa ensimmäinen Japanista ulkomaille uskaltautunut esiintyjä koronapandemiaan liittyvien liikkumisrajoitteiden hellitettyä vuonna 2021. Vuonna 2023 yhtyeeltä julkaistiin Aegis of London... LIVE! -konserttitaltiointi Lontoosta. Kyseisen livealbumin tuotti ruotsalainen modernin metallituotannon guru Frederik Nordström (tuottanut mm. In Flamesiä, At The Gatesiä ja Bring Me The Horizonia). Ilmeisen hedelmällinen yhteistyö on nyt saanut jatkoa BRIDEARin viidennellä studioalbumilla Born Again, joka myös nauhoitettiin Göteborgissa.

Born Againin soundimaailma kelpaisikin musiikkisanakirjaan havainnollistamaan 2000-luvun (Göteborg-metallinakin tunnettua) melodista metallia. Steriilisti läpsyvät rummut ja turpeat kitaravallit muodostavat täyteenahdetun hengettömän hevipläjäyksen, josta soiton dynamiikka on häivytetty ja jonka kuuntelu pitemmän päälle uuvuttaa. Soitinten välisessä miksauksessa on onnistuttu nostamaan pintaan yhtäläisesti jotakuinkin kaikki jokaista rumpusetin osaa ja yleensä tässä musiikkityylissä kuulumattomaan alarooliin jäävää bassoa myöten. Ensi kuulemalta Born Again eroaakin tyylilajinsa massasta ilmeisimmin laulujen osalta. Laulaja KIMIn puhti ei suoraan sanottuna riitä nousemaan raskaan hevibändisoundin keulille, vaan jää sen sijaan säälittä uhkean musiikillisen uhon varjoon. Erityisesti sinne tänne ripotellut ”örinät” ovat suorastaan aneemisia ja kuulostavat lähinnä muodon vuoksi päälle liimatulta koristeelta.

Kotisivuillaan BRIDEAR hehkuttaa progevaikutteitaan ja monipuolista lähestymistään metalliin. Tämän voi ainakin Born Again -albumin perusteella kuitata osittain tyhjänä mainospuheena. Albumin kappaleet ovat pääosin oppikirjan mukaista 2000-luvun melometallia napakasti tikkaavien rumpujen tahdissa sahaavine riffeineen, isoine kertosäkeineen, päätähuimaavaa vauhtia pitkin otelautaa lurittelevine kitarasooloineen ja musertavine breakdowneineen. Millään näistä osa-alueista BRIDEAR ei ole mitenkään äärimmäinen tai kovinkaan omaperäinen, mutta nämä peruspalikat ja niiden toteutus ovat toki hyvin hallussa. Erityisesti kitaraosastolla on herkullista teknistä taiturointia ja kahden nopeasormisen kitaristin tuplasoolopotentiaalia hyödynnetään kiitettävästi. Suurimpana ongelmana albumikokonaisuuden kannalta on erityisesti riffien mielikuvituksettomuus ja mieleenpainumattomuus. Tarttuvaa biisin kirjoitusta enemmän bändi panostaa yleisöjä villitsevään energiaan ja teknisesti puhtaaseen toteutukseen. Näiltä osin albumi ansaitseekin kiitokset.

Onpa albumilla siellä täällä havaittavissa pientä yritystä ”progressiivisen” meiningin tavoittelussakin. Erityisesti kappalerakenteissa BRIDEAR välttelee aidan matalimmat kohdat. Monissa kappaleissa on kiihdytyksineen ja suvantoineen varsin toimivaa ja hyvin mietittyä draaman kaarta. Sisällöltään nämä kiinnostavat rakenteet jäävät kuitenkin ontoiksi. Erityisesti riffiosastolla kaivattaisiin luovempaa ja rähäkämpää otetta. On siellä täällä toki valopilkkujakin. Nimikappale Born Again ilahduttaa erikoisella, popahtavalla kertosäkeellä ja sitä seuraavalla mainiolla tuplakitarasoololla. Myös Empty Mindin sävelkuluissa on ripaus raikkaan kuplivaa poppisuutta, joka sopiikin KIMIn laulusoundiin huomattavasti paremmin kuin heviuhoaminen. Kunniamaininnan ansaitsee myös Scar of Reunion, joka on uskallettu laulaa sointuvasti yhtyeen äidinkielellä englannin kanssa kamppailun sijaan.

Born Again on oikeaoppinen ja kaikin puolin kelpo albumi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jo hiljalleen nostalgiseksi käyvän melohevin ystäville. Se ei tee uusia avauksia eikä tarjoa suuria yllätyksiä, mutta jättää teknisessä toteutuksessa, niin äänituotannon kuin soittotaituruudenkin osalta, monet tyylilajin kilpailijat taakseen.