Maineikas rokkari
KAMIJO suuntasi tänä kesänä Eurooppaan uudelle soolokiertueelle kuuden vuoden tauon jälkeen. Suomessa konsertti järjestettiin tällä kertaa jrock-fanien kannalta uudessa ympäristössä, On the Rocks -klubilla, joka on keikkapaikkana
pienikokoinen mutta persoonallisen rockhenkinen.
KAMIJOn mukana kiertueella olivat kitaristit
HIRO (
La'cryma Christi) ja
YOHIO, basisti
IKUO (
BULL ZEICHEN 88,
Rayflower) ja rumpali
USHI (
VORCHAOS).
Keikka myytiin loppuun jo ennakkoon, ja paikan päällä jono eteni hitaasti. Tästä syystä
KAMIJOn kiertuehenkilökunta
päivitti someenkin esityksen alkavan
myöhässä. Keikan aloittaminen vasta sitten, kun koko yleisö on sisällä, on hieno päätös, jota fanien ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Viimeksi alle puoli vuotta sitten
Ryoji Ikedan
loppuunmyyty keikka pärähti
Tavastialla käyntiin suunnitelmien mukaisesti siitä huolimatta, että jono ylsi vielä rakennuksen toiselle seinälle asti.
Aivan kaikki päätökset eivät kuitenkaan välttämättä herätä yksimielisyyttä. On the Rocksiin sisään tullessa yleisöä tiedotettiin ensinnäkin eteispalvelumaksusta, joka veloitetaan alakertaan siirryttäessä, mutta myös artistin toivomasta kuvauskiellosta.
Visual kei -faneille asiassa ei ole mitään uutta, mutta klubin työntekijä mainitsi henkilökunnan aivan yllättyneen tästä pyynnöstä – harvinaistahan tällainen kännykkämuistojen nappaamisen kieltäminen nykypäivänä on. No, esiintyjän ehdoilla totta kai on
edettävä, ja onhan vanhanaikaisuudessa positiivisetkin puolensa, kun koko yleisö seurasi keikkaa suoraan eikä näyttöruudun kautta. Myöskään mediat eivät saaneet kuvauslupaa.
Illan musiikillinen anti sen sijaan oli mainiota. Keikan alkupään kohokohtiin lukeutui tunnelmallinen
Louis ~Enketsu no la vie en rose~, joka muistetaan
KAMIJOn vuosikymmenen takaisena soolodebyyttisinglenä. Välispiikissään
KAMIJO tyylinsä
mukaisesti huudatti yleisöä useilla "Bonjour!"-tervehdyksillä – kunnes hän viimeisellä huudahduksella vaihtoikin sanaan "moi", mikä huvitti faneja. Kieltämättä "moissa" ei ole ihan yhtä hienostunut ja aatelisfiktioon sopiva kaiku.
KAMIJO jutusteli hetken
englanniksi ja iloitsi siitä, että oli jälleen Helsingissä. Seuraavaan kappaleeseen liittyen hän toivoi yleisön tanssivan aivan hulluna – mikä toteutuikin, olihan kyseessä cover-klassikko
Bara wa utsukushiku chiru LAREINEn aikakaudelta 90-luvun
lopusta. Dramatiikkaa esitykseen toi valaistu ruusu, jonka
KAMIJO kohotti ilmaan salin pimetessä.
Lava tyhjeni hetkeksi, minkä jälkeen yleisö sai seurata mystisen ja mahtipontisen oloista väliosuutta. Pimeyteen syttyi hiljalleen kapeita valkoisia valokeiloja. Jännittävä odotus antoi yleisön ymmärtää, että nyt on tulossa jotakin erityistä.
Nyt kuultu uunituore kappale, jylhän suurieleinen
The Anthem on tämän kiertueen erikoisuus, sillä virallisesti se julkaistaan vasta heinäkuun lopussa osana
VIOLET DAWN -minialbumia.
Settilistalle oli koostettu sopivan vaihtelevasti raskaita metallivaikutteisia vetoja, tanssittavia rockveisuja ja ripaus hitaampaakin materiaalia. Keikalla vallitsi vahva bändifiilis niin soundin kuin esityksenkin suhteen: soittajat olivat täydellä
innolla menossa mukana eivätkä jääneet huomaamattomasti taustalle, kuten joskus sooloartistien taustabändille käy. Tämä asetelma mahdollisti myös kontrastia, sillä hetket, jolloin bändi hiljeni ja
KAMIJOn ääni nousi toden teolla huomion keskipisteeksi,
olivat hyvin vaikuttavia.
Useiden kappaleiden pituisessa encore-osuudessa
KAMIJO myös esitteli bändin jäsenet. Ilta huipentui energiseen
Vampire Rock Stariin, joka on omiaan jäämään mieleen soimaan pitkäksi aikaa.
Nyt kun Suomessa on pitkästä aikaa järjestetty visuaalinen keikka ja vieläpä loppuunmyydyllä salilla, voinemme toiveikkaina jäädä odottamaan lisää.
